Ilta hämärtyy, on sininen hetki. Saattelen opistolle varttuneen väen päivään tulleet vieraamme kotimatkalle. On kiitollinen ja tyytyväinen mieli. Tänä päivänä opistonuoret ja varttuneet saivat toimia ja keskustella yhdessä, oppia toisiltaan.
Opiston entisen opettajan Leena Impiön kirjoittamassa virressä laulamme: Toistamme tarvitsemme, syliä avointa, vanhemman kokemusta ja lapsen katsetta. Kohtaamme pettymykset, ilot ja yllätykset toistemme rinnalla. Elimme virren sanoja todeksi tämän toimintapäivän aikana.
Päivän aluksi esittelimme opistoa koko opistolaisten joukolla. Kuorot lauloivat. Opistolaiset kertoivat linjoistaan ja opinnoistaan. Kuulimme opistorunon ja ajatuksia opiston merkityksestä. Presidentti esitteli oppilaskunnan toimintaa. Katselimme kuvia ja kuuntelimme ajankohtaisia kuulumisia.
Lounaan jälkeen vieraamme jakaantuivat lautakuntien toteuttamiin toimintapisteisiin. Varttunut väki pääsi rentoutumaan niska- ja hartiahieronnassa kotoisessa olohuoneessamme. Moni kokeili Wii-pelin avulla keilausta ja tennistä. Osa innostui niin, että aikoi hankkia samanlaiset laitteet itselleen ja pelata liikunnallisia pelejä lastenlasten kanssa.
Tämän jälkeen varttuneet jakaantuivat joko kahvakuulaan tai poniajelulle. Olen vähän naureskellut aikaisemmin näille kahvoille, mutta niiden kanssa olikin yllättävän hyvä venytellä, eräs vieraamme totesi tyytyväisenä. Ponikyytiä annettiin puistossa, jota opistolaiset talkooporukkana haravoivat.
Toimintapisteiden päätteeksi vieraat saivat esittää toivomuslauluja, jotka laulettiin yhdessä. Yksi vieraamme halusi laulun Laula kansa Jumalan, joka oli ollut hänen auto-onnettomuudessa kuolleen poikansa lempilaulu. Poika olisi täyttänyt tänä päivänä neljäkymmentä vuotta.
Ella-Miia toivoi laulua Riemuitse tytär Siionin. Laulu kumpusi sydämistä. Jeesus on paimen lampailleen, meitä heikkoja suojelee hän. Yhä lyö hän laumansa vainoojat, vallat maailman eksyttävän. Jeesus on rauha sielumme, hän on tiemme ja sauvammekin. Meitä Jeesus verellään puhdistaa, hän on ilomme, voimammekin.
Päiväkahvin jälkeen kokoonnuimme auditorioon matkustamaan yhdessä Pietarin kanssa. Matkamme alkoi Genesaretin järveltä, jonka rannalta Jeesus kutsui Pietarin opetuslapseksi. Se päättyi samalle järvelle, jonka rannalla ylösnoussut Vapahtaja antoi Pietarille tehtävän ruokkia ja kaita karitsoita ja lampaita.
Saimme olla Hyvän Paimenen hoidossa. Opistolaiset lukivat Pietarin elämänvaiheet Raamatusta. Katselimme kuvia Israelista. Keskustelimme Pietarin elämästä ja iloitsimme uskostamme, joka tuo rauhan, turvan ja toivon. Koko ihmisen elämä on Jumalan kädessä. Saamme tukea toisiamme uskon matkalla.
Meillä oli hyvä päivä. Meillä on ollut hyvä opistosyksy. Olen kiitollinen teistä, rakkaat opistolaiset ja opiston työtoverit. Teemme yhdessä työtä täällä opistokodissa. Puhallamme yhteen hiileen. Rohkaisemme syrjään tai sivuun vetäytyvän takaisin yhteisömme keskelle ja hoitoon. Jokainen saa olla tämän yhteisön täysivaltainen jäsen omana itsenään, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Olemme opistoperhe.
Opistomme yksi arvo on elinikäinen oppiminen. Meillä on vielä paljon hyvää edessä. Tämä päivänä nuoret ja varttuneet oppivat yhdessä. Minusta tuntuu, että tästä päivästä tulee perinne.
Mikko
