Opistoelämässä täytyy olla unelmia. Osa unelmista toteutuu, osa jää unelmiksi. Yksi unelmistani kävi toteen, kun vietimme helmikuussa Reisjärven opiston uuden tallin avajaisia. Palasimme opistotyön juurille.
Kun lapseton pariskunta Elsa ja Antti Räisälä testamenttasivat Iso-Räisälän maatilansa, heillä oli unelma auttaa lapsia ja nuoria. Aluksi Räisälänmäellä toimi orpokoti, ja vuodesta 1955 lähtien
kristillinen kansanopisto.
Alkuaikoina opistolaisilla oli maatalouteen liittyvää opetusta seitsemän tuntia viikossa. Opiston maatila toimi harjoittelupaikkana. Vuonna 1963 opistolla oli 8 lehmää, 30 sikaa ja neljä lammasta. Eläinten hoitaminen oli tärkeä osa opistossa opiskelua. Työn tekeminen opetti vastuun kantamiseen ja pitkäjänteisyyteen.
Yhteiskunnan muuttuessa maatilan pitäminen opiston yhteydessä kävi kannattamattomaksi. Karjasta luovuttiin. Pellot vuokrattiin naapureille ja ne kunnostettiin maakunnallisten opistoseurojen käyttöön. Matkasihteeri Hannes Kamula totesi, että Räisälänmäen pelloista on tullut Jumalan peltoja.
Kun tulin opistolle työhön 18 vuotta sitten, kirjasin kehittämissuunnitelmaan ajatuksen Iso-Räisälän perinnepihasta kotieläimineen. Myöhemmin lisäsin tavoitteeksi hankkia opistolle hevosia.
Yhdeksän vuotta sitten haapajärvinen Linda Leppänen kysyi, saisiko hän tulla opistoon kolmen hevosensa kanssa. Suostuin saman tien. Kunnostimme Leppäsen perheen kanssa opiston kaupasta tallin ja rakensimme jaloittelutarhan. Oli tullut aika kokeilla käytännössä, voisivatko eläimet palata opistolle.
Kokeiluvuosi meni luontevasti. Kokemukset olivat rohkaisevia. Opiskelijat innostuivat hevosten hoitamisesta. Hevosilla oli terapeuttinen vaikutus moneen opiskelijaan. Keväällä opistolle hankittiin ensimmäiset yhteisomistuksessa olevat kimppahevoset. Ratsastuksesta ja hevostenhoidosta tuli osa opiston vapaa-ajan toimintaa.
Opisto alkoi tehdä yhteistyötä paikallisten perheiden kanssa. Opiston oppilaskuntaan perustettiin hevostenhoitolautakunta, joka huolehti hevosista opistolaisten ollessa opistolla. Perheet hoitivat hevosia opiston loma-aikoina. Vuosien varrella usea opistolainen on tullut opistoon oma tai hoitohevonen mukanaan. Nelijalkaisista opistolaisista on tullut tärkeä osa opiston elämää.
Viime vuonna valmistui diakoni Riitta Nurmimäen tutkimus ja opinnäytetyö opiston hevostoiminnasta. Sen mukaan nuori ottaa ja saa vastuuta hevosten kanssa toimimisen kautta. Kun nuori löytää yhteyden hevosen kanssa, hän saa onnistumisen kokemuksen, joka vahvistaa hänen itsetuntoaan. Tallivuorojen järjestely kehittää organisointikykyä, sosiaalisia taitoja ja kykyjä tiimissä työskentelemiseen.
Vuosittain opistossa opiskelee useita opiskelijoita, joihin on saatu kontakti nimenomaan hevostoiminnan avulla. Eläinten kanssa toimiessa voi opetella tunteiden käsittelyä ja ilmaisua. Hevoset ovat tärkeitä terapeutteja opistolaisten elämässä. Erityisen tärkeitä ja hoitavia ne ovat olleet opiston erityislinjan kehitysvammaisille opiskelijoille.
Tutkimuksen mukaan hevosista huolehtiminen lisää nuorten omatoimista vastuunottoa. Tallilla säännöllisesti käyvät opiskelijat itsenäistyvät. Elämänhallinta kehittyy opistovuoden varrella, koska tallille on noustava joka aamu, satoi tai paistoi.
Tutkimustyön yhteydessä opiston hevoset osallistuivat diakoniatyöhön. Opistolle kutsuttiin suurten perheiden lapsia hevostapahtumaan, jonka aikana vanhemmat saivat kahdenkeskistä aikaa. Opistossa diakoniatyön tarkoitus on herättää ja vahvistaa opistolaisten asenteita toisten auttamiseen ja toisista huolehtimiseen.
Suurin auttajamme, Vapahtajamme Jeesus Kristus, syntyi Beetlehemin talliin. Paimenet lähtivät viemään seimen ääreltä tallintuoksuisia terveisiä, jotka kulkeutuivat uskovaisten ihmisten mukana Räisälänmäelle saakka. Antti ja Elsa Räisälä saivat parannuksen armon Ranta-ahon isoissa seuroissa vuonna 1920. He saivat uskoa syntinsä anteeksi. He löysivät Jumalan valtakunnan.
Tästä suuresta löydöstä syntyi Antin ja Elsan unelma, joka kiteytyy heidän tekemässään testamentissa: että edes yksi sielu tämän toimen kautta pelastuu ja perii iankaikkisen elämän taivaassa. Se on opistomme pysyvä unelma, jonka kynnys on matalalla. Se on toteutunut lukemattomia kertoja tallinhajuisen opistomme vaiheissa. Tämä unelma näyttää meille edelleen suuntaa opistokodin työssä ja elämässä
Mikko Kinnunen
Reisjärven kristillisen opiston rehtori
